EI OO MOTII! Eli kun kaikki haluavat eri asioita.

Ah! Kesäpäivä vanhalla laivalla, mikä ihana idea lasten kanssa! Ihaillaan saaristomaisemia ja tutustutaan vähän historiaan, syödään ja saadaan aurinkoa. ja rakastetaan toisiamme sovussa ja on niin hurmaavaa, että varmaankin liikutun.

Tai en.

Olen vakuutellut isommalle, ettei laiva ihan takuulla uppoa, vaikka vanha onkin. Ei varmasti. En kerro Titanicista, vaikka olen taipuvainen antamaan liikaa infoa. Tässä tämä seilaa saarten välissä turvallisesti, on huollettu ja hellästi pidetty, kaikki hyvin. Tää taatusti uppoo, toteaa lapsi ja tuijottaa pelastusveneitä.

Matkustajat toivotetaan tervetulleiksi ja olen haltioissani. Tylsääääää, sanoo iso lapsi. Pienempää jännittää, ja hän puristaa pehmokoiraansa nenäänsä vasten. Uppooks tää, hän kysyy hiljaa ja tulee syliin.

—Tämä on Suomen kauneinta saaristoa kuulkaa lapseni, me ollaan niin onnekkaita, kun saadaan asua täällä ja viettää tällainen laivapäivä ja katsella maisemia ja...

— Saanksmää kattoo juutuubia sun kännykästä, äiti?

Kapteeni huutaa, että korvat kiinni, nyt tulee kova ääni, mutten ehdi reagoida ennen infernaalista tuuttausta, joka kauempaa maissa kuulostaa niin nostalgisen hienolta höyrylaivan tervehdykseltä, mutta laivan kannella lähtee kuulo. Pieni pelästyy tietysti kuollakseen ja alkaa itkeä. Isompi huutaa, että mitä helv... Mitä tää on, mitä järkee tässä on, tää varmana uppoo kohta, kauanko täällä on pakko olla!

No, ihan rehellisesti olin kuvitellut, että tämä retki olisi kaikkien mieleen. Mutta kun ei selvästikään ollut, eikä innostaminen auttanut, minkä ihmeen takia minun oli pakko saada piltit nauttimaan MINUN tavallani? Että nyt jumaliste katsellaan maisemia hurmioituneina, koska minä olin näin suunnitellut. Teidän pitää sopia kuulkaa siihen idylliseen perhekuvaan, jonka minä päässäni maalasin tätä retkeä suunnitellessani. Ei mitään kännyköitä!

Tajusin, että tätä aikuisten fantasioihin pakottamista kesä on liian pullollaan. Ei ihme, jos lasta ei huvita lähteä minnekään, jos on tottunut siihen, ettei saa olla omalla tavallaan! Vihasin taas itseäni loppumatkan. Isompi makoili kannella ja todellakin tuijotti juutuubia, pieni juoksenteli ja kiipeili, he nauttivat lopulta omalla tavallaan. Kaikilla oli mukavaa, kun lakkasin vouhottamasta.

Joustavuutta niihin fantasioihin, motkotin sisäänpäin. Vie lapsia paikkoihin, mutta älä oleta niiden nauttivan samalla tavalla kuin sinä, anna niiden olla ja kokea omilla tyyleillään.

Ei se oo niin justiinsa. Tuli taas opittua tärkeä juttu. 

Loppukesä-morjens!

Tiina ja punainen naama.

P.S. Koulualkaakoulualkaakoulualkaa, ollaanko me ollenkaan valmiita siihen? Onks motii?