Venyy venyy!

Hikinen tervehdys! Koska voi sanoa, että nyt kyllä on justiinsa, ja äkkiä kiitos joku muutos tähän hajoilevien laitteiden ja päiden maratoniin? Pipertelen tässä lapselta pöllityllä tabletilla, koska kaadoin puoli litraa kahvia tietokoneeseeni ja tapoin sen sillä kyynärpään heilautuksella kertalaakista.  

Kun tuhotulva oli tapahtunut, tempaisin läppärin ylös lätäköstä ja aloin naamasuonet räjähdyspisteessä puhaltaa kahvia näppäimiltä kissan päälle ja seinään ja ympäriinsä ja vasta pyörtymäisilläni älysin, että tämähän on idioottimaisinta, mitä tässä tilanteessa voi tehdä, sillä juuri näin kahvi tunkeutuu sisälle koneeseen joka ikiseen pikkukäytävään. En edelleenkään halua ajatella, mitä kaikkea tuhoutui, kun tietysti olen saamaton asioiden säilyvyyden varmisteluissa ja pilvipalvelu ja mitä niitä on, olivat täynnä jo viime vuonna... 

12-osainen, häikäisevän profeetallinen saagani, jonka ansiosta minusta olisi tullut maailmankuulu ja sikarikas. R.I.P. 

Hajalla on myös pesukone, enkä saa langatonta nettiä toimimaan, vaikka tein kaiken, minkä pieni operaattorimyyjä alentuvasti tavaamalla minun käski tehdä. Piirsi kuulakärkikynällä paperille pienen pallukan, kirjoitti viereen "reset" ja sanoi, että tästä painat. Painoin. Ja aika monesta muustakin pallerosta. 

Ikkunan mekanismi on rikki, eikä ikkuna mene kiinni, ja kissa yrittää olla barbapapa ja survoa itsensä siitä kohti fataaleja seikkailuja. Eipä se mitään, ei ainakaan kylmä tule. Ja voi ne pyykit käsinkin pestä, tai kulkea likaisena ja sanoa ajattelevansa luontoa, jos joku ihmettelee. Saa tällä peliläpyskälläkin näköjään kirjoitettua. 

Sellaisen piirteen olen itsessäni huomannut, että vaikka istuisin maakuopassa ja söisin jäkälää ja olisin saanut lopetettua maapallolta kaiken pahan, olisin silti mielestäni taatusti liian kuormittava ja paska osanen tässä kosmisessa sohelluksessa. Että se jyrsimäni jäkälä olisi porolta pois ja maakuoppakin liian ylevä paikka ahterilleni. 

Voisiko itselle harjoituksen vuoksi edes joskus antaa luvan sanoa, että nyt on jumankauta vähän liian justiinsa kaikkea?

Venyvissä tunnelmissa, tsemppihenkeä tiristen,
Tiina.

P.S. Luulette tietysti, että olen tuossa kuvassa, mutta en ole. Olin kuvaushetkellä kotona resetoimassa.  
Ja kas! Mikäli onnistuisin saamaan kuvan näkyviin, voisitte ihailla erikoisen venyvää joogakaunotarta. Mutta en tietenkään saa. Vaikka resetoin.