Huomioita kaksoiselämästä

Kun on puolet viikosta ilman lapsia ja toisen puolen intensiivisesti lasten kanssa, alkaa selvästi tuntua siltä, kuin eläisi sekavaa kaksoiselämää. Eikä se huono juttu ole. Mutta siirtymävaihe kahdesti viikossa pistää hetkeksi miettimään, että kukas minä tässä tulevassa puoliskossa olinkaan. Pian alkaa äitivaihe siitä, kun koululainen tulee keittiönpöydän ääreen tekemään läksyjä, orientoituu hetken pelaamalla ja olemalla hiljaa. Sen ajan äiti orientoituu äitirooliin. 

Sitten päiväkodista pienempi, jolla on valtavasti asiaa ja joka on selvästi kasvanut ainakin vuodella muutamassa päivässä ja haluaa näyttää kaiken, minkä osaa. Uusilla lenkkareilla pääsee ennen näkemätöntä vauhtia ja niillä pitää vetää lähitienoo ympäri, se on se pienemmän orientoitumisvaihe. 

Äitimoodi alkaa rytinällä ja tiukalla intensiteetillä se vedetään loppuun. Sitten täys hiljaisuus. Tässähän voisi helposti käydä niin, että yksinolon alettua rytmi muuttuu ja oleminen menee ranttaliksi tai sitten älyttömäksi suorittamiseksi, jotta kaikki mahdollinen on tehtynä, kun lapset tulevat ja voi keskittyä sitten niihin. 

Voisi käydä niin, että lapsiaika on silkkaa juhlaa ja normielämä suoritetaan pois alta siivouksineen ja töineen yksinoloajalla. Muttei niin voi olla. Sillä tavallahan lapset näkevät vääristyneen kuvan elämästä, jonkinlaisen mukavuusteatterin ja elämän juhlapöydän, johon mahtuu vain herkut ja leikit.

On kuitenkin jossain määrin halu toimia juuri niin, olla erikseen juhlaäiti ja sitten työihminen, siirtää tiskit ja imurointi siihen lapsettomaan jaksoon, pestä pyykit ja hoitaa asiat kun on yksin. Tai sitten vetää elämä risaiseksi kun kerran voi, valvoa tai nukkua liikaa ja syödä aamupalaksi överit jätskiä. 

Onhan lapsia ikävä kun on yksin, joten ihan ymmärrettävää, että ikävää liiskataan pois vähän miten sattuu, vauhdilla tai lamaannuksella. Ja pakko on tätäkin harjoitella, ei kai uusi elämä kenellekään ihan heti sujuvuutta tarjoa. 

Mutta tasapaino hoi, se hyvinvoinnin ja järjestyksen kuningatar, jaksamisen avain ja esimerkki. Täytyyhän pilttien nähdä tavallista, oikeaa elämää, tavalliset vanhemmat. Ja vanhemman taitaa olla kuitenkin hyvä syödä ja nukkua ja olla säännöllinen myös yksin ollessa. Harjoitellaan, koska ei se oo niin justiinsa. Vai osaatko sinä jo?

Tasapainoa sulle toivottaa sohvalta suklaajäätelöä naamassa Tiina ja ilman jätskiä jäänyt Pentti-rukka.