Kuulosuojaimet, kolmiodraama ja hirveä tsemppihenki

Päiväkodista kerrottiin, että Kummasukalla on hieno kehityspyrähdys meneillään, se ottaa innokkaasti osaa toimintaan ja on itsevarma. Siitä itsevarmuudesta en mene sanomaan, mutta muuten meillä taitaa Kummiksen kanssa olla  kehityspyrähdys yhtaikaa. Minulla elämänmuutoksiin ja alkavaan keski-ikävenkoiluun liittyen. Tavallaan murrosikä kummallakin. 

"Miks toi ragee niin paljon?" kysyi Eikka pikkusisaruksestaan, ja pääsin selittämään ikävaiheista, mutta unohdin kertoa, että mutsillakin on murrosvaihe ja saattaa olla sitä rageemista siihen liittyen vähän enemmän, anteeksi vain armaani. 

Että kuulosuojaimet päähän vaan, ja muista, ettei ole sun vika!

Päätin edellä mainittuihin seikkoihin liittyen ryhtyä harrastamaan liikuntaa. Nyt. Ihan tosi. Julkaisen tämän virallisena ja vakavasti otettavana tiedotteena. Että MINÄ ja LIIKUNTA ruvetaan kavereiksi ja aletaan styylata niin kuin joskus nuorempana. Yhtä kiihkeiksi ei kyllä antauduta, mutta jos edes halailuasteelle. Minä olen entinen hyväkuntoinen ja nykyinen huonokuntoinen ja ylipainoinen. 

Ensin pitää uskaltaa hetki tuijotella toista silmiin. Siis sitä ajatusta liikunnasta. Ja hyväksyä, että aluksi Buranakin taitaa olla mukana kolmiodraamassa, mutta kyllä se siitä. Sinnikkäästi, perkele.

Uskotko? En varsinaisesti minäkään just nyt, yleensähän nämä innostukset päättyvät karkinsyöntiin ja voivotteluun. Mutta tuletko mukaan ähkimään, sinä, joka kaipaat liikuttelua ja voimia? Noustaanko yhdessä tuolista ja mennään kävelylle? 

Aloitin aamulla liikkuvan elämän hakkaamalla tovin verran sohvatyynyjä niin, että hiki lensi, ja se oli kyllä mukavaa muuten, mutta johti tietysti siihen Buranan mättämiseen, kuten yleensä kaikki yritykset liikuttaa tätä ruhoa. (Tämä kirjoitus ei sisällä yhteistyötä lääketehtaiden kanssa.) Rakas lääkkeetön kivunlievittäjäystäväni,  Pernilla Piikkimatto, kyllä auttoi taas pahimpaan ja rentoutti myös. Ei edes ollut tarvetta rageemiseen. 

Kyllä se tästä, koska ei se oo niin justiinsa, eikö? 

Terveisin Tiina, Pernilla ja hirveä tsemppihenki.