Hop hop, tapa tyyny ja virkisty!

Noniin kuulkaa! Aloin kuunnella tsemppikirjoja pakatessani vanhan elämän paloja muuttolaatikoihin.    Elämänmuutoskirjallisuutta on joka lähtöön, ja parhaimmillaan innostavaa oman elämän hypetystä on mukava kuunnella, ja nyökytellä mukana. Että kohti parempaa oloa eikä eroon huonosta, niin pitää ajatella. Kohti virkeyttä ja intoa ja niiden avulla sitten vaikka mitä. Tätä korvissani hokee tuhannella eri lausemuodolla kannustava ääni ja haluan uskoa joka sanaa samalla kun survon liian pieniin laatikoihin sukkia, kahvimukeja ja lakanoita. 

Uusissa aluissa on jotakin maagista. Niihin liittyy surua ja luopumista tietysti, mutta kun ei yhtään tiedä, mitä kohti on menossa, sen voi kuvitella sellaiseksi kuin haluaa. Sporttinen kannustaja korvissani kertoo, että olen kyllä menossa pirteämpään ja ihanampaan olotilaan, parempaan elämään, ihan varmasti olen, vaikkei joka hetki siltä tunnukaan. Ulos ja lenkille, se edesauttaa kaikkea hyvää, hän vakuuttaa. Niinpä kävelen räntäsateessa tunnin ja litimärkää paitaa vaihtaessani ylpeilen peilikuvalleni, että meninpäs ulos, vaikka ei huvittanut, ja oikeastaan se kyllä oli aika mukavaa ja puhdistavaa. Joko olen parempi ihminen? Pirteämpi? En. Innostuneempi? No ehkä vähän.

Sohvatyynyjen hakkaamiselle on paikkansa ja aikansa myös, sanoisin, vaikkei tsemppimentorini kehotakaan purkamaan turhautuneisuutta sohvaan. Tyynyn tappaminen puhdistaa, ei se lisää aggressiota, kuten ystäväni epäili. Tyyny ei kärsi ja imaisee ärjyt minusta. Voisi ommella oikein nätin ärjytyynyn ja mäiskiä hauikset hellinä siihen säännöllisesti kaikki turhaumat. 

Enää muutama päivä muuttoon ja kohti kerrostaloasujaksi sopeutumista. Niin ja liikkujaksi, muistan kyllä, mitä edellisessä postauksessa juhlallisen leuhkasti lupasin. Tällä rapakunnolla jaksan ehkä äheltää itseni neljänteen kerrokseen pari kertaa päivässä, ja sehän on jo ihan hemmetin iso saavutus, eikö? Aloin kävellä intotsemppaaja kuulokkeissa puolen tunnin lenkkejä joka päivä, joten en valehdellut! No, tuutko mukaan? 

Pian kerron, miltä kerrostalossa muuttolaatikoiden keskellä tuntuu. Ja kaksin Pentti-kissan kanssa. Ja nelisin lasten ja Pentin kanssa. Apua. 

Tiina ja elämäntaitotsemppari