Niin me tilattiin pizzat kaatopaikalle

Leikkipuiston reunalla tohdin ensimmäistä kertaa halata tuttua äitikollegaa. Emme ole juurikaan kasvotusten jutelleet, mutta on tullut tavaksi viestiä silloin tällöin lasten jutuista ja ihmetellä kasvatusasioita. Kyselypuolen olen hoitanut minä, toisella kun on enemmän kokemusta. Hän on jaksanut ystävällisesti vastailla ja viestittänyt aina vahvasti, että tästäkin sähellyksestä selviää, ei hätää! Olen ihaillut häntä hivenen kateellisena, että miten joku voi noin coolisti pitää tuhat asiaa hanskassa, kun minun reikätumpuissani ei meinaa pysyä edes ne perushommat. 

Jutellessa hän kertoi vähän ohimennen olleensa pahasti uupunut jo pitkään. Tämä sinnikäs nainen kyllä huolehti isosta perheestä ja töistä loistavasti, mutta väsyi yli kestokykynsä. Juttelimme siitä, miten uupuminen on nykyään ihan normaalia ja mielenterveysongelmat perusjuttu. Miten meistä jokainen ihailee jotakuta aikaansaavaa ihmevanhempaa ja toivoisi olevansa samanlainen tietämättä, että ihailun kohde on väsymyksestä sairas. Vetää päivän täydellisesti ja kaatuu sänkyyn vaatteet päällä, kun ei jaksa enää edes riisua saati peseytyä. Mitä ihmettä, maailma? Ei sen pidä olla normaalia.

Toinen sinnikäs jää myös juttelemaan lumikasan juurelle. Hän tekee rankkaa työtä, opiskelee ja pyörittää suurta perhettä hänkin. Miten menee? Ihan hyvin, kun ei olla oltu hetkeen flunssassa, kiirettä kyllä on, normaalia. No itse asiassa olen ihan todella väsynyt. On ollut aivan liikaa kaikkea, eikä hetken rauhaa. Olisi kiva, jos tulisitte kylään, mutta meillä on kaatopaikka, en jaksa siivota, enkä laittaa ruokaa. 

Päätämme, että kaatopaikka ei saa olla este tapaamiselle ja siivoaminen ennen treffejä on kielletty! Tilataan pizzat ja annetaan lasten panna ranttaliksi, jooko? Pompitaan yhdessä lumikasan juurella, että varpaat lämpiää. Jaetaan hetki tätä elämää, niin se helpottaa. Koska ei se oo niin justiinsa, että nyt on kaatopaikkavaihe, kun me voidaan kahlata sen läpi hetki yhdessä. Jollei jakseta, vastataan ainakin rehellisesti, että ei mene nyt hyvin, kiitos kysymästä. Jaksamiskulissi vain väsyttää lisää.

Illalla ennätysflunssaputkea poteva, päivystyksen sinnikäs kanta-asiakas kuiskaa unisena, että sää äiti parannat mut kun sää hoidat ja rapsutat, ja mää parannan sut, kun mää halin sua lujaa. Siinäpä se. Yhdessä selvitään. 

P.S. Sinä, joka sinnittelet yksin, mene perhekerhoon, vauvakahvilaan, muiden vanhempien luokse. Uskalla sanoa, että kaipaat kaveria, sillä siellä on joku toinenkin, joka kaipaa samaa, muttei uskalla sanoa. Joku toinenkin, joka luulee, että muut jaksavat paremmin.

.