Jo joutui armas nakuilun aika

On se hurmaavaa, kun on kesä ja koulu loppuu ja päiväkoti on kiinni ja voidaan olla koko ajan yhdessä. Ollaan aamukuudesta iltayhdeksään lähekkäin, jutellaan pariin otteeseen yölläkin, tehdään kaikki yhdessä, ollaan kotona ja reissuilla ja tilaisuuksissa ja vessassa yh-des-sä. Yli kaksi kuukautta ollaan yhdessä. 

Apua.

Paniikki! Joo joo, onhan nuo minityypit maailman rakkaimmat ja vähän nolottaa myöntää, että niiden kokoaikainen naamallaolo kaikesta hauskuudestakin huolimatta kuitenkin viimeistään juhannuspäivänä alkaa muistaakseni jossain määrin tuntua tukalalta. Että alkaa jännittää, tuleeko kovinkin pakottava tarve lakaista kellarin nurkista hämähäkinseittejä viisi tuntia, että saa olla yksin. 

Miten teillä on sovittu perushulinan pyöritys, jos kaikki ovat koko kesän kotona ja työt koitetaan hoitaa siinä sivussa tulpat korvissa jossain maakuopassa raparperin alla? (Oikeasti meiltä on lyhyt matka kirjastoon, mutta tuo kuulosti kivalta.) Onko varasuunnitelma ja sille varasuunnitelma? Onhan sulla joku, jolta pyytää apua, jos kellari alkaa vetää liikaa puoleensa? Miten pienten lasten kanssa sovitaan, että välillä on viitsittävä tehdä jotain mikä ei kiinnosta siksi, että sisarus haluaa, ja sitten vaihdetaan? Ja miten niin lapsoset nyt vaan pyörii siinä sivussa kun aikuiset hoitaa omia asioitaan? Oikeestiko?

Meillä on niin, että toinen ei halua lähteä kotoa juuri minnekään ja toinen haluaa lähteä koko ajan jokapaikkaan. ”Lähetään nyt jo!” Se seikkailunhaluinen huutaa kengät jalassa ovella seitsemältä aamulla ja ”Mä en sit lähe mihinkään, mutta haluun olla teijän kans” huutaa toinen. ”Mä haluun kellariin halkopinoon lukemaan”, minä huudan sisäisesti ja puoliso, että lähtekää ny jonnekin, että saan tehtyä jotain ja kumpi laittaa ruokaa vai vedetäänkö taas pinaattilättyjä ja tofua suoraan paketista?

Se on etuoikeutettua ja ihanaa, että voi mennä tai olla menemättä, laittaa ruokaa tai syödä eineksiä jaksamisen mukaan, tutkia kastematoja multakasassa ja olla hunningolla aikatauluista. Mutta ei se oo niin justiinsa se kellariin piiloutuminenkaan välillä, eihän? 

Yhdessä asiassa ne pienet kesätyypit ovat muuten täysin samaa mieltä: Kesässä parasta on kirmata alasti ympäri pihaa ja heilutella ohikulkijoille! Kokeile säkin!

P.S:

Niksivinkki siihen hetkeen kun rauhoittuminen tekisi hyvää tai ollaan reissun päällä ilman kirjoja: Täällä on laaja valikoima uusia ja vanhoja satuja kuvien kera ja vieläpä ilmaiseksi: iltasatu.org Toimii muuten myös kännykällä! Ihanaa kesää!