KUN MAAS’ ON LÄTÄKKÖ JA VANHEMMAT JÄÄSSÄ

—Ensin minä jännitin sitä joulukuppia, mutta sitten totuin, kuvaili taapero aaton tärkeintä hetkeä. Samoin voisin kuvailla minäkin joululomaa. Jännitti, mutta sitten totuin ja oli kivaa. 

Pari meluherkkää, väsynyttä introverttivanhempaa  kun laitetaan samaan mökkiin pyörimään kahden, vuorotellen elämänilosta ja raivosta joka suuntaan repeilevän ja kiipeilevän, väsymättömän lapsen kanssa, niin kyllähän siinä ollaan jännittävän skenaarion äärellä. Kuka on heikoin lenkki? Kenellä menee ensimmäisenä hermot? Lisätään vielä rannikon pimeys ja vesisade, niin nalkissa ollaan. Vai sittenkin ihannelomalla? 

Pikkuhetki valoa näkyy ikkunasta silloin, kun taapero nukkuu päiväunia, isompi pelaa jotain ja vanhemmat torkkuvat kuola valuen sohvalla ja kiskovat sohvatyynyn taakse piilotetusta suklaarasiasta viimeisiä, pahoja konvehteja (Ananaskonvehti, mikä ilkeä pila se on?) Kun kurahaalarit on iltapäivällä saatu ähkittyä päälle, on pimeys niin tukeva, että aivan sama, minne suuntaan sitä patikoi, kun ei kuitenkaan näe mitään. Vähän niin kuin huonot aurinkolasit varjossa. Lähikauppaan siis! Siellä loisteputkien alla se meidän Teneriffa on. Tullessa uidaan jokaisessa kuralätäkössä. 

Helpomman ulkoilun voi myös suorittaa pimeässä kylpyhuoneessa kylmässä suihkussa. Tai työntämällä pään ulos ovesta hetkeksi. 

Telkkarin ylikulutusta, eineksiä, pyjamapäiviä, Aku Ankka -överit ja niin matalaa rimaa, että alta mahtuu vain pölypallerot. Ihanan paheellista, kuin pöytäliinaan liiskaantunut marenki. Kunnes arvaamatta sisäinen terveysprotestantti iskee lenkkarilla päähän ja kiljun säälittävän epäuskottavasti:

—Lähdetääs tontut ulkoilemaan! Nonni! Mennään virkistymään! Haravoidaan piha! Hiihoo!Hypätkää saappaisiin pikku laiskiaiseni! 

—En TO-DEL-LA-KAAN tule! 

—Minä EN tule, minä olen villieläin, en VOI tulla pois täältä pesästä (pyykkikasasta), anna olla kiusaamatta minua! Mene poooooiiiis! 

—Okei. No… Siinä tapauksessa viiden minuutin kuluttua alkaa pehmoeläinsota ja sen jälkeen juostaan maraton välillä keittiö-olkkari, onko selvä? 

Sisäillään nyt ja ulkoillaan joskus keväällä. Jollei homehduta. Piirrellään viisimetriselle paperille avaruusolioita ja pesitään isossa sängyssä pehmoeläinten alla. Ängetään kaikki samaan suihkuun ja leikitään, että ollaan kylpylässä. Onkos tämä tällainen leväperäinen löllöily nyt ihan pedagogisesti sallittua? On! Kiitos aktiivisten isoäitien, se pakollinen introverttilatauskin onnistui. 

Tervetuloa uusi vuosi! Sopivasti jännittävä, villi ja veltto, kiltti ja paheellinen, suurisylinen! Ei se oo niin justiinsa, alkaako se aktiivisesti vai löllösti.